Tervetuloa Powerpolleen!

Tulitpa sitten suunnittelemaan tilaria, tutustumaan tallin asukkaisiin tai muuten vaan käymään, olet lämpimästi tervetullut! Astu talliin!

Tilausjono täynnä!

Powerpollen historia

Ratsutalli Powerpolle sai alkunsa vuosien 2008-2009 kieppeillä, kun äitini toi kaupungilta kotiin aarteen: Keppari-kirjan (kirj. Venla-Maria Uutela). Sen sivuilta löytyi ohjeet kankaisen keppihevosen tekoon, ja pian oltiin kieli keskellä suuta ompelukoneen ääressä. Kangas oli harmaata collegea, silmät ympäripyöreät ja kokonaisuus vähintäänkin vinkurainen, mutta yhtä kaikki, Pp. Moonlight "Monni" oli rakas.

Tästä hetkestä eteenpäin keppareista tuli valtava osa elämääni, ja Monni sai kavereita toisensa perään. Pikku hiljaa minulle myös valkeni, etten todellakaan ollut ainoa harrastuksen parissa. Netistä löytyi kotisivuja toinen toistaan hienommilta talleilta (joista Iisan talli oli ehdoton suosikkini) puhumattakaan Suomen Keppihevosfoorumista, joka kuhisi elämää. Ensimmäinen ostohevoseni olikin juuri Iisan tallilta, ja se oli minulle tarkkaan varjeltu aarre. Abc-tamma Inspis majailee vanhempieni luona Koskella edelleen.

Netistä selvisi myös, että jotkut järjestivät keppihevosleirejä. Se kuulosti mahtavalta. Ilmoittauduin Kht Niittyjoen kesäleirille, ja tapasin vihdoin Venlan, jonka kirjan myötä harrastukseni oli lähtenyt lentoon. Olemme edelleen parhaita ystäviä. Leirillä mukana minulla oli tietysti Inspis, joka mm. uittoreissulla tipahti järveen, kuivui vuorokauden saunassa ja oli taas kunnossa sopivasti leirikisoja varten.

Venlan leiristä innostuneena pidin vuonna 2012 itsekin ensimmäisen kesäleirini. Tusina minulle täysin vieraita tyttöjä tuli meille kepparit kainalossa, ja pyhitimme koko viikonlopun hyppäämiselle, maastoilulle ja hauskanpidolle. Mukana oli myös 8-vuotias Anni, josta tuli yksi tärkeimpiä keppariystäviäni. Näihin aikoihin aloittelin myös myyntitoimintaa. Tein vielä hevosia yhdessä äitini kanssa, ja pian huomasimme, että kysyntää oli riittämiin. Meille syntyi vuosirytmi: tammikuusta lähtien tehtiin tilareita, ja syys-lokakuusta jouluun tehtiin joulumyytäviä. Seuraavina kesinä leiriläisten omatkin hevoset alkoivat olla powerpolleja. 

Tämä oli niin kutsuttua Powerpollen kulta-aikaa. Nettisivuilla oli päivittäin paljon kävijöitä, tilari- ja myyntitoiminta oli vilkasta ja kisasin itse menestyen ihan kivasti. SM-näyttelyissä powerpollet olivat kärkipäässä ja omat hevoseni Likka ja Benjamin voittivat. Koko vuoden 30-paikkainen tilarijono täyttyi kymmenessä minuutissa, joulumyytävät menivät sitäkin nopeammin. Homma yksinkertaisesti toimi.

Lukion alkaessa jäin tauolle. Aika ei yksinkertaisesti enää riittänyt lentopallon, ratsastuksen, tanssin ja koulun lisäksi keppihevosiin. Muutama vuosi vierähti, valmistuin ylioppilaaksi ja jäin varasijalle opiskelupaikasta, joten edessä oli välivuosi. Pääsykoepänttääminen vaati vastapainoksi jotain ihan muuta, ja päätin taas tarttua neulaan ja lankaan. Piirsin uudet kaavat, tilasin velboaa ympäri maailmaa ja aloin kokeilla. Koko keppariharrastus oli taukoni aikana kokenut valtavan kasvupyrähdyksen; yhtäkkiä hevosten myyntihinnat olivat kolminumeroisia, järjestettiin risteilyjä ja kaikki tuntui uudelta ja ihmeelliseltä - ainakin minulle. Tuona välivuotena pidin taas joulumyynnin, ja siitä voimaantuneena ompelin liudan hevosia SM-kisoihin 2019.

Ja nyt olen taas palaamassa tilaushevosten pariin. Opiskelu on mun elämässä ykkösjuttu ja työt on pakko tehdä, mutta vapaa-ajallani ompelen. Koska tahti on tästä syystä rauhallinen, en ota kerralla montaa tilausta. Hevosten valmistumistahtiin vaikuttavat esimerkiksi kouluprojektien ja tenttien ajankohdat, joille minä en voi mitään. Yritän parhaani mukaan saada tilareita uunista ulos reippaalla tahdilla, joten yritäthän sinäkin antaa minulle työrauhan ja joustoa, jos sitä tarvitsen. ☺